Sannin ensimmäinen reissu Katariinanpuistoon, Retun kanssa on jo käyty.

Sanni tykkäsi kovasti, kun pääsi mahanahkaa viilentämään.

"Hei älkää jättäkö mua tänne kuivaan erämaahan!"

"Mihi se nyt taas loikkii?"

"Myö kyl jokupäivä karataa äiskänkaa merille."

"Grr! Olen pelottava merihirviö! Pelätkää!"

Ojasta allikkoon.

"Melkein yhtä mahtava kita ku mulla, mutta vähä vähemmän hampaita."

"Hei tää on kyl aika epistä nää koirilta kielletyt terassit, maistuis jätski mullekkii."

Sapokassa kiivettiin vesiputouksen yläpuolelle ja sitten piti huilata.

"Tul tänne sorsa mä vähä sunkaa leikkisin."

Retu rantsussa

"Vau, eihän tässä ole aikoihin mihinkään päässyt."

Kaislikosta löytyi ihana kepula.

Poseeraus Ilonan kupeessa.

"Hohoijaa, nyt on torkut paikallaan. Heippa!"

(Kuva Katri Virolainen, Copyright Anne Kaskela)

Sannin poika, Vertti a.k.a Rosears Dude For a Day esiintyy tuomarille Kotkan Ruusu näyttelyssä kuin äitinsä joskus muinoin... Sanni sai samasta asennosta erikoismaininnan "a Real clown".

Sannille koitti kauhunpäivä kun rakas punainenkoppa vietiin pesuun, mutta pian löytyi väliaikainen vahti/hengailu paikka viereisen tuolin alta.

Voi sitä ilonpäivää, kun koppa palautettiin. Tästä lähtien ei siitä enää hevillä luovuta!

Onnea Adalle yksi vee :D Tässä kuvia Jessestä samalta reissulta.

Jessen rakas kana jolla leikittiin kovasti.

Juhlimisen jälkeen Jesse pääsi vielä Tervasaareen pulikoimaan.

Onnellinen uitettu (ja läkähtynyt) koira.

Jylhäkallion kuningas.

"Mitä toi Sanni räksyttää?"

Sanni nauttii kesäpäivästä.

"Täältä on kyllä vähän korkea pudotus..."

Kukkuu!

"Olen maastoutunut."

"Kylläpäs talvi olikin pitkä. Mutta nyt lämpenee." Tuumii Retu.

Kesästä nauttii myös Sanni.    Hyvää kesää kaikille.

Lunkkia Vappua toivottaa Natunen!

Toivottaa Pääsiäispoika Irma.

Tehtaan varjossa. By: Retu Pekkanen

Sunnuntai painit Sunilanlahdella.

"Katso sineen taivaan..."

Äiskän pikku kullanmurut.

Vasen, kaks, kol, nel...

Sanni pelasti äidin pelastuskoira radalla.

Retu vielä pirteänä poikana matkalla.

Missäs sitä nyt ollaan, häh?

Apua! Olen vankina.

Aina pieniä sorretaan...

Vihdoinkin! Vapaus!

Jiihaa!

Kairaa nopeammin!

No, tuleeko sieltä mitään?

Kotimatkalla oltiin ihan poikki.

Kotona oli kiva lötköttää. Kerttu ihmettelee tilannetta silmät pyöreinä.

"Antakaa mullekkii luu!" Ada katsoo pyytävästi. "Nurinaa, nurinaa, aina samaa nurinaa, ihankun sillä ei olisi jo tarpeeksi kaikkea" Tuumii Jesse.

Meijän äiti ja Ada leikki taputusleikkiä ja Ada unohti kielen ulos.

Leikkiä kolmestaan.

Ja muuta ajankohtaista:

"Let me go Rock`n roll"

Punaistamerta seilattu ristiin ja rastiin, paitsi että meri oli turkoosi.

Ensinäkymä Petran aarrekammioon kalliosolasta, jota pitkin sinne mentiin.

Äiti poseeraa Wadi-Rumin autiomaassa täysin tietämättömänä yläpuolellaan vaanivasta pedosta...

Siellä oli karjuva aavikkokissa!

Kyllä täältäkin pesee!

Karnakin temppeli aluetta vartioi tämän näköinen virkaveli.

Jotenkin kameleitten tyynestä ilmeestä tuli mieleen Retu.

Koti-ikävä iski kun nähtiin tuo kamelin perä, muistutti meitä Sannista.